Hyvästi rakkaani!

Tämä päivä kun alkoi en olisi uskonut että rakas koirani olisi lopetettu ennen lounasaikaa...

Eilen illalla vielä leikimme viereisellä golfkentällä ja treenasin tokoa. Roi oli huippu ja mietinkin kuinka onnekas olen, kun minulla on niin upea ja tottelevainen oma saksanpaimenkoira...

Lempipaikka: golfkenttä missä näkee jäniksiä ja sorsia

Aamulla mieheni kommentoi, että Roi ei oikein syö ruokaansa mutta koska syömättömyyttä on esiintynyt ennenkin en huolestunut sen enempää.

Noin tunti tästä eteenpäin kun olimme lähdössä Roin kanssa töihin, Roi ei päässytkään ylös. Vasta muutaman kerran yrittämisen jälkeen pääsi jaloilleen ja pissasi alleen samantien. Tajusin että nyt on jotain huonosti :( 

Kuivattuani lattian Roi istui vieressäni ja piti pestä sen jalat kun huomasin sen tärisevän ja hengittävän liian raskaasti. 

Roi ja Yyteri

Juoksin autolle, peruutin yläovelle ja pyysin Roita tulemaan ulos. Roi ei päässyt enää ylös joten kannoin sen autoon. Painaa by the way 40 kiloa... Lähdimme ajamaan kohti lääkäriä jonne soitin matkalla ja siellä oltiinkin jo meitä vastassa. Taas koira syliin ja suoraan ultraukseen, jossa todettiin että sisäinen verenvuoto on kyseessä. Itkin jo kotoa lähtiessä, soittaessa el.lääkäriin ja kantaessa koiraani sisälle joten voitte arvata mikä tunne tuli kun eläinlääkäri mainitsi eniten pelkäämäni sanan: eutanasia.

Pyysin lääkäriä selvittämään mahdollisuudet mutta kun kuulin että leikkauksen onnistuminen ja siitä terveeksi selviäminen on noin 20% luokkaa päätin lopettaa rakkaani kärsimykset.

Soitin miehelleni, joka riensi paikalle töistänsä ja annoimme luvan laittaa nukutus yms aineet ja sain pitää Roita sylissä sen nukahtaessa ikiuneen. Pussasin ja kerroin rakastavani ikuisesti kunnes lääkäri kertoi sydämen lyöneen viimeisen lyönnin...

<3 Rakas mökillä <3

Vaikein asia ikinä oli ottaa panta pois ja poistua huoneesta. Meni varmaan 20 minuuttia ennenkun pystyin jättämään rakkaan yksin. Teki niin kipeää...

Olen elämässäni lopettanut jo kaksi koiraa mutta niihin on aina saanut valmistautua ja rakkaat on saanut hyvästellä kotona rauhassa. Nyt tuntuu että en vieläkään ole ymmärtänyt että minulla ei ole enää koiraa...

Helsingin seurahuoneella vapaapäivä

<3 Leipomishetki <3

Päivä on ollut pitkä ja raskas ja voi kun olisi ollut vain pahaa unta...

Mies on laittanut pois Roin iltaruoat, vedet ja remmin. Sängyn haluan pitää omani vieressä ainakin vielä tämän yön. 

On vaan niin ikävä :(

Roi 18.10.07- 09.04.15 

Koskaan ei tiedä

onko aikaa paljon vai vähän.

Yhtäkkiä huomaa sen 

päättyvän tähän.

Eilen illalla vielä naurettiin,

yhdessä niin vielä leikittiin.

Viereeni tulit myös nukkumaan

poskeani hellästi suukottamaan.

Koskaan ei arvata oinut vois,

että yö seuraava viimeinen ois.

Nyt jäi vain muistot rakkaat mulle

tämä päivä toi helpotuksen sulle.

Kaipaus on sanoinkuvaamaton, 

kotona nyt niin tyhjää on.

Niin paljon kaipaan hännän huisketta sun 

se onnen ja ilon elämään toi mun.

Jos rakkaus olisi sut pelastanut

olisit elämän ikuisen elänyt 

<3  Omaa pientä rakasta niiin paljon kaivaten  <3